29. elokuuta 2014

Frettikuulumisia!

Meillä on tosiaan nyt kesän aikana ollut blogissa hieman hiljaisempaa, mutta nyt alkaa uudet syksyisen tuulet puhaltamaan! Kesä on ollut laiskottelun lisäksi niin tekemisentäytteinen, ettei ole ehtinyt kuin ajatella kirjoittamista. Frettien ulkotarhaan on rakennettu kattoa muiden asioiden rakentelun lomassa, pidetty hauskaa kavereiden kanssa ja ulkoiltu ahkerasti niin frettien kuin kissankin kanssa. Pahoittelen muuten jo etukääteen kuvien puuttumista, johtuen että kamerani piuha on teillä tiettymättömillä, eikä yhtään toimivaa muistikortinlukijaakaan talossa ole. Järjestän etsintäpartion, ja yritän löytää sen tässä parin päivän sisällä kun blogin lisäksi kuvia kinuaa eräs deadlinekin, joka haamuilee ylihuomisessa. Niin, ja vaikka tämä onkin nyt tällainen kuvaton postaus, kannattaa silti lukea loppuun niin saat tietää mitä kivaa yllätystä olen teille lukijoille kehittänyt aivan kohta toteutettavaksi.

Meille ei sinänsä mitään kovin ihmeellistä kuulu, kun melkeinpä koko kesä oltiin ihan kotosalla vaan, eikä Kesäpiknik -frettinäyttelyynkään keretty ilmottautumaan. Nyt kuitenkin yritetään päästä loppuihin tällä frettinäyttelykaudella järjestettäviin näyttelyihin, toivottavasti pienen vahvistuksen muodossa. Frettien määrän pitäisi nyt syksyn aikana lisääntyä kahdesta kolmeen, mutta ihan hirveästi en tulevasta pikkuisesta vielä paljasta. Sukupuoli kuitenkin on tälläkin kertaa tyttö, enkä edes malttaisi odottaa että pääsen pallottelemaan pientä untuvapalleroa käsissäni. Väristä voin paljastaa sen verran, että pennun väritys on eri kuin Feralla tai Mojitolla. Tämän pitäisi nyt olla viimeimen frettini nykyisten elinaikana, mutta... Pakko kyllä myöntää että kyseisen kasvattajan repertuaareihin on tullut yksi aivan sanoinkuvaamattoman upea kasvatusyksilö, jolla kasvattaja on alustavasti suunnitellut ensi vuodeksi pentuetta josta odotettaisiin syntyväksi unelmieni värityksellä ja kuvioinnilla olevia frettejä, joten hieman kyllä houkuttaisi seuraavanakin vuonna kasvattaa laumaa hieman.

Lauman kasvattamisessa on kuitenkin pari pientä ongelmaa. Ensinnäkin haluan ettei freteilläni olisi keskenään kovin suuria ikäeroja jotta a) kaikki tulee hienosti toimeen keskenään ja tärkeämpänä b) jotta minulla tulee näiden frettien eliniän jälkeen olemaan pieni fretitön kausi elämässäni tulevaisuudensuunnitelmieni vuoksi. Toinen ongelma onkin sitten ehkä jopa se hankalampi. Kun nyt satun asumaan äitini talossa, on alunperin sovittu eläintarhan koon rajoittuvan kolmeen yksilöön sekä frettejä että kissoja. Tämänvuotisen pennun jälkeen tuo määrä on täynnä. Kuitenkin olen unelmoinut jo pitkän aikaa erään tietynlaisen värityksen ja kuvioinnin omaavasta fretistä, mutta sellaisia ei vain ole Euroopan rajojen sisäpuolella hetkeen näkynyt syntyvän. Luulin joutuvani odottamaan vuosia että tulee sellainen pentue sopivalla kasvattajalla vastaan. Eihän tuo ensi kevääksi suunniteltukaan pentue toki mikään varma ole, mutta ainakin sellaista on alustavasti suunniteltu. Täytyy katsoa miten tässä nyt käy, syntyykö oikeanlaisia pentuja lainkaan, luovunko suunnitelmistani ja jään kuolaamaan näiden ihanuuksien kuvia netissä, vai korotetaanko lemmikkimäärämme rajaa vielä yhdellä yksilöllä..

Mitään ihmeellisiä suunnitelmia meillä ei ole nyt syksyksikään suunniteltu. Itse jatkan koulua syyslukukauden verran, menen samalla töihin ja yritän saada aikani riittämään tasapuolisesti kaikille eläinperheemme jäsenille. Fretit täytyy vielä tämän vuoden puolella muistaakseni käydä rokottamassa ja Fera pitää viedä eläinlääkärin vastaanotolle hammastarkastukseen ja sen jälkeen sitten toimenpiteeseen lohkeaman vuoksi. Tarkoitus on käydä hiotuttamassa hammas jottei siitä koidu myöhemmin sitten isompia ongelmia ja ettei siihen jää mitään suun limakalvoja ärsyttäviä teräviä reunoja ym.

Lähiaikoina blogin suhteen olisi tarkoitus julkaista eräs yhteistyöpostaus (tai periaatteessa parikin) sekä kirjoittaa frettien sijaan Misjan kuulumisia. Syksyn aikana suunnitelmissa on myös vihdoinkin tehdä sekä kirjoittajalle että kissoillekin omat esittelysivut ja kirjoittaa ehkä myös pieni postaus vanhempienkin kissojen, Mistyn ja Piksun, elämästä niin kauan kun ne nyt vielä maisemissa ovat. Piksu on kyllä aivan upeassa kunnossa, mutta ikävä kyllä Mistystä ei voi sanoa samaa. Hieman jo pelottaa tulevaisuus, että kuinkahan pitkään meillä enää on yhteistä aikaa jäljellä. Toivotaan kuitenkin että vielä vuosia. 

Ja nyt siihen alussa vihjailemaani tulevaan yllätykseen! Eli teille lukijoille on luvassa hauska arvonta Bloggerin käyttäjäraadin kautta rekisteröityneiden lukijoiden määrän saavutettua 150, jota se jo hipookin. :) Toivon mukaan saamme pitää arvonnan mahdollisimman pian!