Frettien joulutunnelmat kuvin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ennenkuin pääsette silmäilemään kuvia, kerron suuren uutisen. Eräässä postauksessa noin kuukausi sitten kerroin rakkaan, vanhan kissaherramme Piksun olevan kateissa. Silloin Piksu oli kuitenkin ollut jo kolme kuukautta teillä tiettymättömillä, eikä päivittäiset etsintäreissut tuottaneet tulosta useista näköhavainnoista huolimatta. Oli täysin selvää ettei Piksu enää itse löytäisi kotiin millään. Havainnot tulivat kaukaa, ja välissä oli pari isompaa vilkasliikenteistä tietä. Hajujäljet haihtuvat jo parissa viikossa, autoteiden kohdalla vieläkin nopeammin. Eräänä aamuna kuitenkin saimme puhelun naishenkilöltä jolle oli Viikin löytöeläintalolta annettu meidän yhteystietomme, sillä hän oli löytänyt samankaltaisen kissan, kuin jonka me olimme kadonneeksi ilmoittaneet. Kävin katsomassa kissaa, mutta niin paljon kuin se minua ärsyttikin, en vain osannut sanoa onko kyseessä meidän Piksu vai ei. Kumpaakaan vaihtoehtoa en varmaksi osannut sanoa. Kaikki tuntomerkit kyllä täsmäsivät, iänkin tarkistin hampaista ja tutkailin kissaa kaikin puolin. Kaikki sopi, paitsi yksi asia; kissa näytti silmissäni vain täysin vieraalta. En tunnistanut sitä, se oli minun silmissäni aivan vieras. Tiesin kyllä, että 3,5 kuukaudessa kissa voi muuttua huimasti, varsinkin laihtuessaan. En voinut ottaa kissaa mukaani, sillä en todellakaan ollut varma että se olisi meidän Piksumme ollut. Seuraavana päivänä kuitenkin äitini ja isoveljeni (joka on kissan varsinainen omistaja) menivät katsomaan kissaa. Jännitin niin kovin, odotin ovella sormet ristissä kun kuulin auton oven paukahtavan.. Kuultuani oven läpi naukaisun olin sanoinkuvaamattoman huojentunut! Se oli kuin olikin meidän kadoksissa ollut Piksumme, joka on nyt ollut kotona jo yli kuukauden päivät. Vaikka kolmen kissamme tämänhetkiset välit tuovatkin haastetta arkeemme, on pääasia että jokainen karvakuono on turvallisesti kotona. Piksun karkaaminen nimittäin hiersi tämän ja äitinsä välejä, eikä äitikissa voi nykyään sietää kuritonta kakaraansa lähellään.

Sitten kevyempiin asioihin, eli jouluun! Joulu tuli, oli ja meni, ei siinä sen kummempaa. Kaikki karvanassutkin toki saivat ruokavalionsa rajoissa jouluherkkuja syödä, avata paketit ja leikkiä huolettomasti lahjoillaan. Tällä kertaa Feran ja Mojiton lahjaröykkiö ei ollut yli muiden, kuten vuosi sitten. Tosin tämä johtuu vain siitä että tilasin lemmikkieni joululahjat vähän liian myöhään eivätkä ne ehtineet saapua ennen joulua! En kuitenkaan silti ostanut yhtä paljoa lahjoja näille kuin viime vuonna, mutta odotan jo innolla sormet syyhyten että tilaamani älypelit saapuvat! Nyt joulun tunnelmat lyhyesti kuvin!

Vie hiiri kuvan päälle ja näet miksi frettien kuvaaminen on välillä 
niiden nopeuden vuoksi hivenen turhauttavaa,

Tee sama uudestaan.

Miten lukijoiden joulu meni?

Ulkoasun päivitys kesken!

Capital! 2013 frettinäyttely

Kauan odotettu, marraskuun viimeisen viikonlopun Capital! -frettinäyttely oli ja meni. Mukavasti lauantainen näyttelypäivä menikin, joten on aika kertoa näyttelystä ja fiiliksistä hieman tarkemmin. Pääkaupunkiseudun fretit ry:n jokavuotinen Capital! -frettinäyttely järjestettiin tänä vuonna yhdistyksen toimesta jo viidettä kertaa, tällä kertaa Helsingin Tattarisuolla Avoinluokka-agilityhallissa 30.11.2013. Kyseessä oli siis 5-vuotis juhlanäyttely ja järjestely oli sen mukaistakin, muunmuassa palkinnoissa. Näyttelyn teemavärinä toimi ihana kirkkaanvihreä jonka värinen palkintopöytäkin kauttaaltaan oli. Capital! on ajan myötä kasvanut Suomen suurimmaksi frettinäyttelyksi, ja on kapasiteetiltaan 200 frettiä.

Omalla kohdallani erittäin positiivista oli näyttelypaikan sijainti. Ei tarvinnut herätä aamuviideltä lähtemään näyttelyyn, vaan sai herätä rauhassa 06.30 ja lähteä parin tunnin päästä ajamaan viiden minuutin matka paikalle.Tosin oli hyväkin, että sain rauhassa nukkua tuohon asti sillä yöunia ei kyllä kertynyt varmaankaan kolmea tuntia enempää. Illalla oli hirveä häslinki listata mitä kaikkea tarvitsen mukaan, paikantaa ne ja pakata. Yön pikkutunneille jäi sitten näätien pesu, johon siihenkin tovi upposi. Mojitolle kokeilin uutta, valkoiselle turkille tarkoitettua shampoota (joka oli muuten suhteellisen hintava), mutta ikäväkseni sain todeta sen kuivattavan turkkia jonka myös tuomari totesi arvostelupaperissa. Olimme paikalla viimeisien joukossa, ja 9.30 frettien sisäänkirjaamisen päättyessä olimme korvapunkkitarkastusjonossa vuoroa odottelemassa. Paikalla oli siis eläinlääkäri tarkistamassa frettien korvat mikäli loishäädöstä ei ole esitetty asianmukaista todistusta tai sitä ei ole tehty. Itse en häätöjä laittanut tällä kertaa ollenkaan, sillä en näe tarpeelliseksi laittaa sitä joka kerta ennen näyttelyä näin näyttelykauden ollessa tiheimmillään käynnissä. Edellisestä häädöstä ei ollut aikaa kuin pari kuukautta eikä frettini sinä aikana ole olleet talouteen kuulumattomien lemmikkien kanssa tekemisissä. En tosin jätä häätöjä missään nimessä laittamatta ellen ole varma ettei freteillä korvapunkkeja ole. Sen voi käydä toteamassa eläinlääkärillä tai tutkia itse mikroskoopilla fretin korvavaikkua. Säikähdin tosin hieman, sillä meidän kanssa samaan aikaan jonossa olleella, juuri edellisenä tutkitulla fretillä oli kuin olikin korvapunkkeja! En ole koskaan ennen kuullut että ketään olisi näyttelystä käännytetty korvapunkkitartunnan vuoksi pois, sillä frettien omistajat ovat huolehtineet ettei näyttelyaamuna korvista löydy yllätyksiä. Kannattaa siis aina tarkastaa korvat punkkien varalta ennen näyttelyä, joko loishäädön laittamalla tai mikroskoopilla. Korvia pitää ehdottomasti tarkkailla myös näyttelykauden ulkopuolella, jottei tartunnan saanut fretti joudu elämään pummilla matkustavat korvissaan seuraavaan näyttelyyn asti!


Itse näyttelypäivä meni ihan kivasti, joskin sain tosin mattimyöhäisenä aitaukselleni huonon paikan näyttelytilan reunalta myyntipöytien läheisyydestä. Tila olikin juuri ja juuri sopivan kokoinen, mikäli myös yläkerta lasketaan mukaan. Muutama aitaus oli ylätasanteella, sillä alas ei vain yksinkertaisesti olisi mahtunut. Nytkin teki tiukkaa sillä tilan halki ei kulkenut kunnollista käytävää koko matkalta, vaan jossakin kohdassa piti änkeä pienestä raosta näyttelyaitauksien lomasta. Lisäksi vessareissut olivat pelottavia, sillä ylätasanteelle veivät erittäin huteran tuntuiset ja jyrkät laudoista kasatut rappuset. Voin sanoa että kyllä puolessavälissä rappuja alkoi huippaamaan kun alla vain huojui! Näyttelytilana toiminut halli kuitenkin itsessään sopi tarkoitukseensa oikein hyvin, ja olikin hieman vaihtelua. Kirkkaanvihreä teemaväri sopi hienosti hallin vihreään nurmimattoon eikä järjestelyissä ollut valittamista!

Lisäksi paikalla oli arpapöytä, josta mukaani tarttuikin 10 arpaa päivän mittaan. Mukava juttu arvoissa oli, että jokaisella voitti jotakin. Toki osa palkinnoista oli muunmuassa ikkunan rapsuttimia ja halpoja ripsivärejä, mutta joka tapauksessa voitti aina jotakin. Itselleni tarttuikin matkaan siis kassillinen arpajaisvoittoja, ja vain yksi niistä oli ikkunanrapsutin! Oli leluja freteille, pyyhettä, hiustenhoitosuihketta ja ties mitä. Yksi voitoista oli hieno Käsityön Ajan lahjoittama liivi johon oli brodeerattu fretinkuva rinnuksiin. Koko tosin on XL, joten se odottaa reilua kavennusta. Toinen iloinen yllätys oli kaksoiskappale Herra Kilpparista, edesmenneen frettini Doussin lempilelusta, jonka ostin aikoinaan kymmenellä pennillä Pelastusarmeijan kirpputorilta aivan vaahtisammuttimena. En ole frettieni antanut koskea Doussin omaan, joten nyt Feralla ja Mojitolla on oma. Hienoin juttuhan on se, että päivän päätteeksi pidetään arpajaiset jossa kaikkien arpojen kesken arvotaan muutaman päävoiton voittajat. Minä olinkin valinnut arpani hyvin, sillä matkaan tarttui aivan ihana palmun näköinen kissojen pieni raapimispuu jota tytöt rakastavat!

Itse päivä meni nopeasti ja tyttöjen luokatkin olivat sopivassa kohdassa. Feran arvostelunumero oli alkupäässä, luokka vitosessa ja Mojito luokassa yhdeksän. Päivän lopuilla sitä alkoi jo pikkuhiljaa odotella palkintojenjakoakin, jota odotellessa Fera tultiin kahdesti noutamaan re-calleihin. Odotetusti Mojitoa ei niihin kekkereihin kutsuttu. Palkintojenjaon katsominen on mukavaa, kun saa seurata iloisia omistajia fretteineen noutamassa ruusukkeita. Onkin mukava seurata mikä fretti voitti tällä kertaa, ja minkä näköinen se onkaan. Myönnän Feran luokan kohdalla hieman jännittäneeni, ja sittenhän se tuttu nimi sieltä lausuttiinkin. Lausuttiin vielä uudestaankin, ja Feran sijoitukset olivat Luokan I. ja näyttelyn Paras suklaa. Saa olla ylpeä vauvastaan. Todella hieno tyttö Fera onkin joten sijoitukset ovat ihan ansaittuja, eikä pistemäärältäänkään neiti jäänyt paljoa isommistakaan sijoista! Tässä kohtaa alkoikin melkein myöhemmin harmittamaan etten leikannut Feralta kaulasta niitä kuuluisaa kuutta valkoista karvaa joista pisteitä oli vähennetty. Myöskin arvostelupaperin eräs kohta sai minut raapimaan päätäni, sillä siinä sanottiin päinvastoin kuin edellisissä arvostelupapereissa, joissa tuota osaa Feran kehossa on kehuttu. Mutta tuomareilla on aina omat arvosteluperiaatteensa sekä ulkomailla erilainen näkemys ihanne fretistä kuin meillä Suomessa. Onkin hienoa, että näyttelyissä on eri tuomareita ulkomailta, jotta saa usean tuomarin näkemyksen fretistään ja tuloksissa on vaihtelevuutta. Vaikkei se tuomarin näkemyskään aina jokaista miellyttäisikään! Kotiin raahattiin siis arpajaispalkintojen lisäksi viellä kaksi kassillista palkintoja, kaksi ruusuketta sekä pokaali ja palkintopatsas! Palkintoihin oli kyllä panostettu, ja ne olivat todella hienoja! Kyllä nyt neidin kelpaa. Feran pistemäärä oli 89 ja Mojiton saalis 79 pistettä, ja luokan viimeinen. Rassu onkin taas aika tuhdissa talvimassassa, mutta silti ei monella pisteellä jäänyt kärjessä olevista. Itse odotin suurempaa eroa pisteissä, mutta olen silti varma että Mojitokin tulee vielä joskus voittamaan sen ensimmäisen ruusukkeensa! Onneksi se on freteille yhdentekevää kuka ne herkut on voittanut, vai onko kukaan!

Kuvasta ei nyt välttämättä oikein erota, mutta tuon kasan pohjalla on oikein kiva kaksikerroksinen riippumattokin. Kaksi herkkupakkausta puuttuu kokonaan; kanafile on syöty ja herkkupussin nämä viekkaat neitokaiset ovat onnistuneet varastamaan jonnekin piiloon. Ikäväkseen he piilottivat sen jonnekin muualle kuin omaan huoneeseensa.. :D

Kaiken kaikkiaan hieno päivä, vaikka ehdinkin päivän aikana jo eksyäkin noutaessa hyvää ystävääni bussipysäkiltä paikalle. Takaisin ei meinannut löytää niin millään, sekä kännykän navigaattori että ihmiset neuvoivat päin honkia. Onneksi äitini oli tulossa hakemaan minua näyttelyn jälkeen ja pääsimme Ooan kanssa takaisin näyttelypaikalle kyydillä, ehdimme vieläpä reilusti ennen palkintojen jaon alkua! Näihin tunnelmiin päätän raporttini, ja totean että seuraavia frettinäyttelyitä odotellaankin jo innolla, vaikka tiedänkin jo valmiiksi italialaisten tuomareiden fretti-ihanteiden olevan kaukana rakkaista möllyköistäni. Niitä odotellessa, siis! Näyttelyn tulokset pääsette muuten lukemaan täältä, ja lisäilen Feran ja Mojiton omille sivuillekin kohtapuoliin heidän tuloksensa.


Mojito tanskalaisen tuomarin arvosteltavana.

Kaunein häkki -kilpailun yleisön äänestämä voittaja.

Re-calleissa näätien vertailua.

Tytöt lähettävät palmussa loikoillessaan tyytyväiset kiitokset onnettarelle, joka arpoi juuri meidän arvalle tämän päävoiton!