29. syyskuuta 2012

Sopusuhtaista yhteiseloa ja muuta sälää


Olen jo alkanut katselemaan sivusilmällä kasvattajien kotisivuilta hieman ensi vuoden pentuesuunnitelmia, vaikka tämän vuotinen pentusesonki on vasta juuri ohi! Olenkin löytänyt erään aivan upean frettineidon, jonka sukua olenkin jo muutaman vuoden ajan netistä seurannut kuolaten. Kyseisen linjan edustajat ovat todella upeita, mutta ongelma on ollut se, että kasvattaja asuu ulkomailla lentomatkan päässä. Jos kyseessä olisi jokin naapurimaistamme, olisin jo varmasti hakenut pennun kotiin menneinä vuosina. Todennäköisesti tulevaisuudessa joskus hankinkin fretin myös hieman pidemmältä kuin Suomi tai Venäjä, mutta se ei vielä ole ihan ajankohtaista. Nuoren ihmisen (opikelijan) tuloilla otan mieluummin fretin jostakin läheltä, kun lennän kerran-kaksi kertaa kaukaiseen maahan, mahdollisella toisella kerralla juttelemaan ja tutustumaan kasvattajan kanssa, ja lopulta hakemaan pentu - siis jos sen saa. Tässä on kuitenkin pieni juju, jota en paljasta vielä. Saatte kuulla kevään aikana lisää!


Kaikki kasvattajathan eivät siis ole vielä ensi vuoden pentuesuunnitelmia julkaisseet, mutta aion kuitenkin pitäytyä tuossa pentueessa jos kaikki menee niinkuin kasvattaja on suunnitellut. Kaikkien SFL ry:n hyväksymien virallisten kasvattajien pantuesuunnitelmat ovat julkaistu varmaankin vasta talven aikana, eli saattaa mennä kuukausiakin ennenkuin kaikki vuoden 2013 pentuesuunnitelmat ovat selvillä. Tänä vuonna laitoin pentukyselyt tammi- ja helmikuussa, ja toissavuonna vasta maaliskuun paikkeilla. Tosin vuoden 2010 pentueesta kyselin yhdessä henkilön kanssa, joka oli kasvattajaan ollut yhteydessä jo aiemmin. Jos hän ei olisi tuolloin pentua tältä kasvattajalta ottanut, eikä olisi ollut mukana minun pentuni hankinnassa ja kyselemisessä, en välttämättä olisi juuri Doussia koskaan saanut. Ensi vuonna olenkin liikkeellä jo paljon aiemmin, eli jo tämän vuoden puolella heti pentusesongin jälkeen.

Nyt olen vain miettinyt kuumeisesti, että kyselenkö kasvattajilta yhtä vai kahta pentua. Olen jo jonkin aikaa halunnut tuosta yllämainitusta linjasta tyttöpentua, mutta mielestäni kyllä olisi ajankohtaista nyt ensi vuonna hankkia se uroskin taloon, jotta tytöt saavat jonkun komenneltavan. ;) Olenkin nyt miettinyt josko siis ottaisinkin tuolta upealta frettinaaraalta urospennun, jos siis tuosta pentueesta pennun saan ja jos sieltä uroksia tarpeeksi syntyy. Olen kuitenkin katsellut ko. suvun edustajia jo pitkään, ja myös kyseisen linjan urokset ovat olleet aivan uskomattoman upeita ja komeita. Näin ollen päätin aika äkkiseltään, että aion nyt lähiaikoina ottaa kasvattajaan yhteyttä ja kertoa toiveistani saada urospentu juuri tuosta pentueesta. Menette varmaan aivan sekaisin lukiessanne kun mieleni muuttuu kirjoittaessanikin! x) Päädyin kuitenkin siihen, että varaan yhden pennun, jonka varmasti otan. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kyseinen pentue toteutuu kuten suunniteltu onkin. Syynä siihen, että päädyin kyselemään nyt vain yhtä pentua on se, etten vielä voi tietää ensi kesän rahatilannettani, olisiko minulla ylipäätään varaa ostaa kahta pentua lyhyellä aikavälillä ja ruokkia neljää frettiä. Neljän fretin kitusiin varmaan katoaisi rekkalastillinen raakaruokaa. Suurempi syy tähän on se, että asunto jossa tällä hetkellä asun on mielestäni aivan liian pieni. Noin 36m2 yksiö saattaisi käydä himpun verran liian pieneksi neljälle ylivilkkaalle, hyperaktiiviselle näädälle ja kahdelle ihmiselle. Kolmas, joka ei ole syy mutta seuras on se, että kun pentuja ei tule taloon tiuhaan tahtiin, on minulla paljon enemmän aikaa tutustua uuteen tulokkaaseen. Tosin aiemmat fretit vievät myös aikaa ja huomiota, joten ensimmäinen fretti saa pakostakin taloon tullessaan aina enemmän huomiota kuin toinen tai kolmas jne. Haluan kuitenkin kehittää fretteihini syvän ja luottamuksellisen suhteen, joka on kaikkien frettien kanssa yksilöllinen. Minua esimerkiksi ärsyttää hieman se, etten saa Mojiton kanssa yhtä paljoa kahdenkeskeistä aikaa, kuin minulla on aiemmin uuden pennun kanssa ollut. Kahdelle fretille huomion joutuu jakamaan, ja vaikka tulokkaan kanssa yrittääkin viettää enemmän aikaa alkuvaiheessa, ei se silti saa olla kanssasi yhtä paljoa aikaa kuin aiemmin tullut fretti ennen seuraavan pennun tuloa.


Läheltä piti!





Odotan kyllä tällä hetkellä suurempaa asuntoa Vantaan puolelta, joka on noin 75 -neliöinen kaksio, jossa on suuri parveke ja erillinen keittiö. Tuolla kelpaisi pienen frettilauman kanssa asustella, tosin tulisi varmaan näätien kanssa tappelu että tehdäänkö makuuhuoneeksi tarkoitetusta huoneesta frettihuone vai minun ateljeeni. >:) Yhtiövastikekaan ei ole kuin 200euroa, eli vähemmän kuin nykyisessä asunnossa on vuokra. Minulle siis tarjottiin tätä asuntoa neljä kuukautta sitten, mutta koska en heti osannut päättää, haluaisinko muuttaa Vantaan puolelle ja pidentää koulumatkaani, asunto ehti mennä serkulleni ja hänen lapselleen väliaikaiseksi asunnoksi. Ajattelin typeränä että kyllä minä saan Helsingistä, eräältä ihanalta alueelta jossakin vaiheessa jonkinmoisen asunnon, mutta kadun kyllä toden teolla etten tuolloin tuonne Myyrmäkeen muuttanut. Oikeastaan aloin katumaan sitä jo kaksi viikkoa sen jälkeen, kun asunto oli mennyt. Nyt sain jonkin aikaa sitten tietää, että serkkuni väliaikainen majoitus saattaa venyä parin-kolmenkin vuoden pituiseksi, sillä äitini oli sanonut että he saavat asua siellä kunnes lapsi menee kouluun, jottei tämän tarvitse vaihtaa tarhaa kesken kaiken. Ikää tällä lapsella on neljä vuotta..wääh ;(( Toivon kyllä totisesti, että asunto vapautuu aiemmin, eikä se ole varmaa asuvatko he siinä niin kauan.


Syy miksi itse en enää jaksa etsiä uutta vuokra-asuntoa on se, että eräässä vaiheessa etsin suhteellisen aktiivisesti yli vuoden ajan Helsingin alueelta (tosin todella pieneltä alueelta) asuntoa, ja juoksin vähän väliä asuntojen esittelyissä. Välillä pidin toki parin kuukauden taukoja lamaantuneena siitä, etten asuntoa ollut saanut. Opin tästä, että ainakin Stadilaiset vuokranantajat pelkäävät opiskelijoita eivätkä näille välttämättä suostu asuntoa vuokraamaan ilman takaajaa. En tiedä miksei kenellekään riittänyt, että vuokranmaksu tulee Kelalta opintotuen asumislisän muodossa, ja kuitenkin olen luottotietoinen ja rauhallinen opiskelija, jolla on säännöllisiä tulojakin. Eräs todella hyvä puoli tuolla äitini omistamassa asunnossa on tietenkin se, että siellä saa olla eläimiä. Moniin hakemiini asuntoihin ei olisi eläimiä saanut ottaa, joten olisin joutunut luopumaan freteistäni. Haha, vitsi oli, sainpas aiheutettua lukijoilleni sydänkohtauksen! xD Okei, huono vitsi. Tämän siitä saa kun kirjoittaa blogiin kello neljältä aamulla. Oikeasti olisin joka tapauksessa fretit asuntoon ottanut, sai sinne sitten viedä eläimiä tai ei. Harvat vuokranantajat kuitenkaan käyvät millään tarkastuskäynneillä asunnoissa nuuskimassa että onko siellä nyt kissaa/koiraa/frettiä/jääkarhua/gerbiiliä/torakoita tai mitä nyt ikinä ihmiset lemmikeiksi keksivät ottaakaan. Mikäs tässä odotellessa, ehkäpä tässä oli aivan tarpeeksi minun nillitystäni omista asioistani. Palataan siis takaisin fretteihin. (:



Niin, ennenkuin hankkii lisää frettejä, tulee nykyisetkin saada elämään keskenään sujuvasti ja toimeentullen. Onneksi meillä ei tätä ongelmaa enää ole, sillä tytöt ovat ystävystyneet oikein hienosti, näin melkein kuukauden aikana. Rauha on ollut maassa jo viikon päivät, ja olenkin ollut molempiin neitosiin niin tyytyväinen kuin vain olla ja voi. En olisi uskonut, että tyttöjen kunnollisessa ystävystymisessä kuluisi näinkin kauan, mutta hyväähän kannattaa odottaa. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun näin Mojiton ja Feran nukkuvan ensimmäistä kertaa vierekkäin. Nykyään ne nukkuvat lähes päivittäin samassa pedissä, tyynyllä tai ihan missä tahansa, kuten vaatekasassa tai repussani. Mojito on nimittäin oppinut avaamaan reppuni vetoketjun ja Fera taas on oppinut avaamaan keittiön alkovin. Että nuo ovat kyllä vahvoja otuksia, en ollut ihmeissäni että Doussi sai siirreltyä sellaista suurta, rautaista ja painavaa vanhaa (jollainen kaikilla oli ennen) työkalupakkia, mutta Mojitokin osaa siirtää sitä mielensä mukaan. Eräänä päivänä näin sen työntävän sitä kuonollaan eteenpäin, ja siis työkalupakkiin osui ainoastaan Mojiton pieni, vaaleanpunainen nenä! Noin pienestä ja nuoresta pennusta löytyy voimaa kuin pienestä kylästä, tai tässä tapaksessa ehkäpä kuin pienestä kaupungistakin. Nykyään tappelut ovat leikillään painimista, ja paljon hiljaisempia kuin ennen. Toki Mojito päästelee edelleen koko ajan niitä ilon äännähdyksiä ja Fera taasen sähinää, suhinaa, tuhinaa ja ja ja...sihinää. x) Enään vain ei kuulu kiljaisuja, rääkäisyjä tai muita vastaavia ääniä, joista kuulee tappelun olevan liian pitkällä. Tokihan fretit leikilläänkin painivat aika rajusti, pennut varsinkin käyttäen hampaitaan, kynsiään ja kaikkea irtoavaa voimaansa, mutta se on normaalia leikkimistä. Freteillä on paksu nahka joka kyllä kestää kovemmankin puremisen lajitoverin toimesta. 





Olenkin nyt näinä rauhan aikoina innoissanut yrittänyt kuvailla tyttöjen yhdessä nukkumista, vaikken välillä olekaan raaskinut niitä kameran salamavalolla herättää, kun niin suloisesti ovat nukkuneet lämmittäen toinen toista. Minulla olisi ollut monia kuvia Feran ja Mojiton yhteisistä unihetkistä, mutta säästän osan kuvista myöhemmäksi ja esittelen teille nyt vain muutaman. Neidit myös nuolevat toisiaan ahkerasti, Mojito hellemmin ja Fera.. noh, hieman rajummin. Saatte itse katsoa asian huonolaatuisesta, äänettömästä videosta josta minun oli pakko editoida mussutukseni ja lässytykseni pois jaksamatta laittaa tilalle musiikkia. 8) Korjaus: Ettepä saakaan, video ei vain lataudu tähän postaukseen.Täytyy yrittää huomenna uudestaan tai lisätä kaikki videot youtubeen ja linkata sieltä.

Eilen sain todistaa jotakin todella suloista, annoin tytöille nimittäin molemmille muutaman kuivanappulan kädestä, ja Mojito yllätys yllätys hotki omansa sekunnissa. Ferahan ei nappulaa oikein kovinkaan syö, paitsi jos pelkää kuolevansa nälkään jos yöruoka on vaikkapa tunnin tai pari myöhässä. Täällä ei kuitenkaan frettien tarvitse nälässä olla, sen verran hyvin niille kyllä ruokaa annetaan. Kun annoin raksun Feran suuhun, se kiikutti sen Mojitolle ja antoi sen omasta suustaan suoraan Mojiton suuhun rouskittavaksi. Näytti hieman siltä, että ne olisivat pussanneet.. Ihmisethän joskus tekevät sellaista, että antavat jotakin (vaikkapa karkin) suusta suuhu(hyi :<) rakkaalleen, mutta tuo oli kyllä jotakin niin suloista kuin vain voi olla. Kaipa Mojito oli nälissään, vaikka olikin juuri muutamaa tuntia ennen syönyt taas aivan hirmuisen lautasen broilerin kauloja ja selkärankoja, sekä itse leikattua broilerin rasvaa. Ihmisille tarkoitetuissa, jättimäisissä tehotuotettujen broilereiden koivissahan on aivan suunnattomasti rasvaa, siis aivan järjettömästi. En nyt voi mennä vannomaan, että kaikkien valmistajien koivista sitä rasvaa löytyy, enkä ikävä kyllä muista tuon paketin valmistajan nimeä. Onneksi kundikaverini antoi minun leikata kolmesta hänelle tarkoitetusta koivesta kaikki rasvat ja läskit rustoja tietenkään unohtamatta tytöille, sillä Vauhti-Raksun broilerin lihainen rasva oli ainakin jokin aika sitten loppu, sekä heiltä että minun pakastimestani. Toivon todella että he saavat sitä pian varastoon lisää, sillä muuten olemme pulassa talvella, kun tytöt tarvitsevat runsaasti enemmän rasvaa ruokavaliossaan. Näköjään kaikki fretinomistajat ovat jo alkaneet hamstrata talvivarastoja pakkasiinsa, ja minä myöhästyin. Jos käy niin, ettei tuota tule lisää, enkä mistään löydä samankaltaista, voin ostaa joltakin hieman ylihintaan paketin tai pari, jos joku on niitä varastoon ostanut talveksi. ;)




Edellisestä postauksesta poiketen, Fera on taas normaali, oma ihana ja suloinen nätti itsensä eikä neidin turkissa ole enää vilahdustakaan mistään harmaasta. Tuo oli vain jokin outo välivaihe talvikarvan vaihdon alkamisessa. Muistan kyllä, että Doussilla oli toisena talvenaan tuo sama juttu, ja se meni hänelläkin aika nopeasti ohi, vaikkakin Feralla taisi mennä hieman nopeammin. Ferasta on tullut todella kaunis ja upea frettineito. Pentuina ne ovat söpöja, suloisia ja lutuisia, mutta kasvettuaan hieman niistä tulee kauniita, komeita ja niin edelleen. Feran väritys on tummunut neidin kasvamisen myötä todella upeaksi, tytön jalat ja häntä ovat syvän tumman suklaan väriset, toisinkuin suklaanväristen frettien useimmiten sanotaan olevan maitosuklaan värisiä.

Tosin olen sössinyt muutenkin huonon digipokkarini asetukset, ja Fera näyttää joka tapauksessa joissakin, varsinkin ulkona sinertävässä valossa otetuissa kuvissa hieman harmahtavalta ja värittömältä. Täytyy palauttaa kameraan tehdasasetukset, jotta voin siitä sitten taas uudelleen lähteä muuntamaan niitä suuntaan tai toiseen, puhtaalta pohjalta. Haaveilenkin tällä erää uudesta kamerasta, joka olisi tällä kertaa järkkäri. Olen kuullut todella paljon hyvää Canonin EOS-sarjasta, mutta toisaalta itse olen käyttänyt aina Nikonia, ja olenkin siihen jonkin verran tykästynyt. Täytyy hieman vertailla kyseisten kameramerkkien järkkäreiden ominaisuuksia ja hinta-laatu -luokkaa. Voisin pyytää kameran vaikkapa vanhemmiltani joululahjaksi(Ja varmaan ostavat..), niin pääsisin jo pian kuvailemaan tyttöjä paremmalla kameralla. Tämä kamera ja kuvat eivät tee meidän näteille frettineideille kyllä oikeutta. /:





Olen varma, että Mojitostakin tulee kasvaessaan mitä kaunein ja nätein frettineitokainen, nyt Mojiton ollessa niin nuori (=niin pentu) pätee häneen enemmän nuo yllämainitut pentuja kuvaavat sanat. Onhan Mojito tietenkin söpön lisäksi todella upeakin, mutta eihän tytöstä vielä näe lopputulosta, että kuinka upea hänestä tuleekaan. Katsotaan sitten muutaman kuukauden päästä. Mojito on edelleen yhtä kiltti kuin meille kotiuduttuaan kasvattajan luota. Mojihan ei siis purrut ollenkaan meille tullessaan, josta olin todella yllättynyt. Oletin tytön kuitenkin rohkaistuvan kokeilemaan rajojan ja hampaitaan kotiuduttuaan ja sopeuduttuaan hieman paremmin tänne.
Aluksihan kun pentu viedään tutusta ja turvallisesta ympäristöstä yhtäkkiä vieraiden ihmisten keskelle uuteen paikkaan ilman sisaruksiaan joiden kanssa hän on siihen asti ollut koko elämänsä yhdessä, on pentu varmasti hämmillään, ihmeissään, epävarma ja mahdollisesti jopa peloissaankin. Pentu keskittää kaiken energiansa tuolloin uuden ja oudon ympäristön tutkimiseen ja ihmettelemiseen; onhan pennun koko elämä muuttunut aivan varoittamatta. Tällöin pentu ei välttämättä iske heti uuden omistajansa käteen kiinni, sillä uuden paikan lähes pakonomainen tutkiminen vie suurimman osan pennun energista ja mielenkiinnosta. Usein kuitenkin pennun kunnolla kotiuduttua ja totuttua paikkoihin, se tajuaa että kyseessä on hänen kotinsa ja hänen ihmisensä. Tuolloin pentu ymmärtää että voi tehdä about mitä tahansa ja koetella uuden omistajan hermojen lisäksi hänen rajanvetokykyään. Eihän pentu sitä tietenkään noin ajattele, ei sen päässä lue "Pure uutta omistajaa ja saa hänet hermoloman partaalle olemalla mahdollisimman hankala." Oikeastaan, kun en satu olemaan ajatustenlukija, en tiedä mitä pentu tuolloin ajattelee, vai ajatteleeko se mitään. Fretit kuitenkin usein elää niin hetkessä ettei pääkoppaan välttämättä mahdu ainakaan leikin keskellä muuta kuin "LELU LELU LELU." Mojito tuskin tuosta alkaa enää kuukauden meillä oltuaan niitä rajoja tai minun hermojani koettelemaan, joten kyseessä on todella helppo pentu. Mojito on muutenkin todella kiltti, mutten pidä sitä oikein normaalina fretinpentuna kun se ei kerran pure ollenkaan. En ole saanut hampaasta kertaakaan tämän tytön toimesta. Asiaan kyllä varmastikin vaikuttaa tytön vanhempien luonne, sekä se, että tyttö oli kasvattajan luona "koulutettavana" kolmena kuukauden ikään asti.  Oli miten oli, olen erittäin tyytyväinen Mojiton käytökseen vaikken kyllä olisi yhtään pahaksi pistänyt jos neiti normaalia pentupuremista harrastaisi. ;)


Kyllä neiti silti yrittää, osaakohan mojito purra ollenkaan? :')



Tässä taisi olla kaikki tällä kertaa, pahoitteluni hieman sekavasta tekstistä, jolla ei ole yhtenäistä juonta ollenkaan vaan koostuu monista pienistä eri asioista. Ehkäpä ensi kerralla postaus on hieman yhtenäisempi ja käsittelee vain yhtä asiaa tai aihealuetta? Toivottavasti näemme sen pian (eli siis toivottavasti jaksan kirjoittaa seuraavan postauksen pian..)!


22. syyskuuta 2012

Talven tuloa ja punnituksia

Fretin punnitseminen ja painon tarkkailu on tärkeää, jotta voi seurata nuoren fretin kasvua ja kehitystä, ja niin nuorilla kuin vanhoillakin freteillä painon vaihtelut saattavat kertoa jotakin tärkeää fretin terveydentilasta. Äkilliset painonpudotukset, lukuunottamatta sesonkipudotusta, kannattaa ottaa vakavasti ja yrittää selvittää mistä painon yhtäkkinen menettäminen johtuu. Fretin syömistä ja juomista, sekä tietenkin ulostamista kannattaa tarkkailla, ja jos näistä jossakin on jotakin epänormaalia kannattaa käydä tarkistuttamassa fretti eläinlääkärissä.

Tämänpäiväinen frettien punnitushetki oli pysäyttää sydämeni. Punnitsin tuon läskin, toiselta nimeltään Feran, joka painaa lähestulkoon 1400grammaa, tarkalleen ottaen noin 1350g! Lukema ei ole täysin grammayksikön tarkka, sillä nämä otukset eivät tunnetusti pysy kovinkaan mielellään paikoillaan, vaikka kuinka tunkisi Nurtia huuleen, joten lukemat saattavat heittää arvioni mukaan noin 10-20grammalla suuntaan tai toiseen. Tämän vuoksi pyöristänkin frettieni painot aina 10 gramman tarkkuudella. Mutta siis ei helvetti, Fera on aivan törkeä jättiläinen! Juuri kun luin taas jotakin frettijuttuja jossa sanottiin naarasfrettien painavan yleensä 800-1300 grammaa. Johtuukohan tuo nyt sitten perimästä vai ruokavaliosta.. Aivan varmasti tuo talveksi nostaa painoaan vielä hitusen verran, mutta toivottavasti ei kuitenkaan kovinkaan paljoa. Mutta hei, syksyisinhän pitääkin rasvan määrää lisätä, vaikken sen osuutta tosin viime aikoina ole frettien ruoissa kovinkaan kummoisemmin nostanutkaan.. Mojitonkin punnituksesta yllätyin iloisesti. Tyttö, joka on pentueen hännänhuippu painonsa puolesta, painoi vaa'an mukaan tasan 1050grammaa. Lukema heilahteli 1045 ja 1055 gramman välillä, joten oletettavasti tuo 1050 grammaa on suhteellisen oikea lukema. Mojitoa noutaessani kasvattajan luota nyt syyskuun alussa tytön paino oli muistaakseni jotakin 850-900 gramman väliltä. Ihan hirmuisesti tuo Mojito kyllä onkin syönyt, siis todella paljon, joten paino tulee varmastikin vielä reilusti nousemaan. Mojito syö paljon enemmän kuin isompi ja vanhempi Fera, mutta onhan pikkuinen vielä kasvuiässäkin, joten ei mikään ihme että vetääruokaa kuin hevonen konsanaan.Tässä talossa ei ainakaan nälässä noita frettejä pidetä..


Fera on alkanut pikkuhiljaa vaihtamaan turkkiansakin jo, ja lyhyttä irtokarvaakin löytyy vähän väliä, lähinnä ruokalautaselta kun sieltä ne pienet tummanruskeat karvat parhaiten huomaakin. Nuo karvat vain ovat jostakin syystä vain puolikkaita, ne ovat ainoastaan noin sentin mittaisia. Huomaa että on taas turkinvaihtokauden alku hiipimässä karvoittamaan fretinomistajien koteja. Onneksi nyt ei ole yhtä paha karvasesonki kuin keväisin! Ärsyttää vain, että nyt tyttö näyttää joissakin valokuvissa välillä aivan harmaalta, eikä suinkaan suklaan väriseltä. Jopa äitinikin luuli Feran olevan harmaa, vaikka oli itse mukana noutamassa tyttöä kasvattajan luota! Kuulemma kaikki pennut olivat näyttäneet aivan samanlaisilta.. Taisi olla osittain oma syyni kun näytin samalla valokuvia joissa neidin turkki näytti niin harmaalta kuin vain olla ja voi. Toivottavasti tuo nyt ei tuosta aivan kokonaan talven tullessa harmaannu, vaan pitää nätin ruskean värinsä. Saa nähdä minkälaisia lukemia vaa'an mittari näyttää talvipainossa.. Pidän teidät kyllä tilanteen tasalla! Toivotaan että tuo alkaisi olemaan Feran lopullinen paino, ettei siitä aivan hirmuisen suurta kuitenkaan paisuisi.






Kuten varmasti kuvista huomaattekin, niissä esintyy erittäin harmaantunut Fera. Harmaantuminen johtuu siis talviturkin vaihtamisen alkamisesta, mutta näyttää kuvissa onneksi pahemmalta kuin mitä se oikeasti on. Sinertävä luonnonvalo ja surkea kamera tekevät myös tehtävänsä Feran harmaannuttamisessa, mutta kyllä se ihan oikeasti on vähän harmaantunut, ei todellakaan johtu pelkästä luonnonvalosta tai kamerasta. Tosin, näkeehän noissa tuon nurtsinkin olevan hieman haalistunutta. Toivottavasti Fera ei harmaannu talveksi ihan liikaa, kun on muuten niin nätin suklaan värinen nuori neiti. Katsotaan miltä talviturkin kasvettua kokonaan näyttää, siihen kuitenkin todennäköisesti kuluu jonkinverran aikaa, sillä en tiedä Ferasta, mutta minun mielestäni noissa juuri pari päivää sitten otetuissa valokuvissa ei kovinkaan talviselta vielä näytä.. Näyttäisi edes syksyiseltä mutta kun ei. Tyttö on hieman aikaisessa siis, Mojitokaan tuskin edes tajuaa vielä että sen tulee talviturkkikin kasvattaa ennen talvea ja lunta.  :D

Voih, pakko vielä lisätä tähän postaukseen erikseen nyt muutama päivä kirjoittamisen jälkeen, että kävipäs Feralle kyllä köpelösti. Kaikki varmaan jo arvaavat, mitä on tapahtunut kun kerron että minulla oli tuikkukynttilä palamassa puisella alustalla tv-tasolla, jonne pääsyä olen freteiltä yrittänyt rajoittaa ja vaikeuttaa siirtämällä sen kauemmas sohvasta. Lähdin sitten tästä olohuoneesta keittiöön (jonka takaseinälle on olohuoneen telkkarin kohdalta noin 2 metriä) täyttämään mehulasiani. Eikös sitten kuulu hypähdys juuri sinne kielletylle tv-tasolle, joka on melkein yhtä korkea kuin Playpen, ja eikös Fera sitten ole juuri siinä naama muutaman sentin sen kynttilän yläpuolella vetäytymässä siitä pikaisesti kauemmas. Neitihän tottakai ehti polttaa muutaman viiksikarvoistaan viiksien päästä. /: Voi että noiden kanssa.. Olisihan se pitänyt arvata ettei sohvan siirtäminen tuota mihinkään pidättele..

19. syyskuuta 2012

Mitä fretin ruokalautanen sisältää

Tämä kirjoitus kertoo frettien raakaruokavaliosta. Frettien ruokintaan löytyy netistä monenmoista ohjetta, joita lukiessa kannattaa olla kriittinen. Fretti on täysin 100% lihansyöjä, eikä sen ruokavalioon kuulu kasvikset juuri ollenkaan. Postauksen tarkoituksena on antaa lukijoille ja muille blogiin eksyville viitteitä siitä, minkälaista ruokaa fretit meillä syövät ja mitä terveen ja hyvinvoivan fretin ruokavalioon oikein kuuluu. Itse tilaan freteilleni raakaruokaa usein kerralla suuremman määrän Vauhti-Raksusta tai Kennelrehusta. Kuukaudessa ruokaan on mennyt keskimäärin noin 50 euroa kahden fretin taloudessa. Mikäli fretin ruoka- tai muut kustannukset kiinnostavat enemmän, suosittelen lukemaan myös tämän ja tämän kirjoitukseni. Tämän postauksen lukemalla saat tietää, mitä frettieni ruokalautasella oikein komeilee. Viime yönä olkkarin lattialla ainakin komeili tipun aivoja..

Albiino fretti fretin ruokinta raakatuokinta ja barf

fretin ruokinta raakatuokinta ja barf fretti

fretin ruokinta raakatuokinta ja barf fretti

fretin ruokinta raakatuokinta ja barf fretti

Fretin ruokavaliossahan tulisi näin lyhyesti olla vähintään noin 35% eläinperäistä proteiinia. Nuorilla, kasvavilla pennuilla proteiinia tulisi olla ruoan määrästä olla suurempi osuus, kun taas neljännen ikävuoden jälkeen, vanhoilla freteillä proteiinin määrää tulisi laskea jottei fretin jo muutenkin heikentyneet munuaiset kuormitu proteiinin määrästä liikaa. Fretin ruoan koostumuksessa pitäisi olla vähintään 25% rasvaa jonka määrää taas syksyä kohden ja talvella olisi hyvä nostaa jopa 40-50 prosenttiin. Rasvan määrän lisääminen ruoassa talvisin johtuu yksinkertaisesti siitä, että fretti tarvitsee sitä talvella enemmän rasvavaraston keräämiseen. Fretti saattaa nostaa painoaan talveksi jopa 1/3 painostaan, ja koska ihminen säätelee fretin ruokavaliota, ei noin raju painonnostaminen onnistu ilman että ruoka muuttuu rasvaisemmaksi talvea kohden. Myös pitääkseen turkkinsa kiiltävänä, tuuheana ja paksuna fretti tarvitsee rasvaa ympäri vuoden. Fretti tarvitsee pimeään vuodenaikaan talviturkkiaan enemmän rasvaa ruokavaliossa kuin normaali turkki vaatii. Fretin ruokavalion tulisi sisältää korkeintaan 2% vitamiineja, kivennäisaineita. Tuo 2% sisältää myös kaikki kasvisperäiset ainesosat. 

Hillerin ruokavalioonhan ei suoranaisesti kasvikset luonnossa kuulu, mutta kasviksia mussuttavat saaliseläimet kylläkin. Näinollen freteille voi antaa pieniä määriä kasviksia vastaamaan luonnossa syödyn saaliseläimen ruoansulatuskanavassa jo olevaa, valmiiksi syötyä ja sulanutta kasvismössöä. Frettihän ei kasviksista kovinkaan paljoa irti saa, ja kasvisperäisten ainesosien solurakenne täytyy aina rikkoa soseuttamalla ne kunnolla jotta se saisi niistä edes sen vähän irti. Jos näin ei tehdä, ei fretti saa kasviksista yhtään mitään hyötyä ja ne tulevat vain elimistön läpi sellaisina kuin sinne ovat menneetkin. Itse annan kasvisperäisiä ainesosia viikossa ehkä yhteensä teelusikallisen verran kahdelle fretille, enkä ainakaan tuota enempää suosittelekaan kasviksia antamaan. Fretille ei ole pakko antaa erikseen kasviksia ollenkaan, lisäravinteista tulee pakollakin fretin ruokavalioon joitakin kasvisperäisiä ainesosia.

Fretinpennuilla proteiinin ja rasvan tarve on suurempi kuin aikuisilla. Pentu syö kaikkein eniten noin neljän kuukauden iässä, jolloin se tarvitsee eniten proteiinia, rasvaa ja ravinteita. Tuolloin tulisi olla erittäin tarkka myös siitä, että kalsiumin ja fosfaattien tarve fretillä täyttyy, sillä ne ovat terveen luuston rakennusaineet. Tuossa iässä pentu myös kasvaa eniten ja nopeimmin, joten on taattava myös luuston tarvittava kehittyminen yhtä nopeasti. Murskaamalla (käytännössä katsoen jauhamalla) kananmunankuoria fretin ruokaan lisäät ruoan fosfaatti- ja kalsiumpitoisuuksia. Itse suosin luomukananmunia pienistä kanaloista, sillä niissä on enemmän ravinteita sekä kuorissa että keltuaisessa. Lisäksi ne ovat paljon eettisempi vaihtoehto tehotuotetuille lattiakanojen munille. Onneksi häkkikanalat ovat kuitenkin nykyään EU:ssa kielletty. Sellaisia ravintoköyhempiä kananmunia en freteilleni kyllä syöttäisi ollenkaan.

Fretti syömässä: fretin ruokinta raakatuokinta ja barf frettiFretin ruokinta raakatuokinta ja barf: fretti syömässä
Meillä fretit elävät raakaruoalla, ja olen ollut raakaruokkija niin kauan kun minulla on frettejä ollut. Fretit saavat myös kuivaruokaa, mutta vain makupalana enkä laske kuivaruoan tuomia ravintoaineita mukaan ollenkaan kun lasken ruokavalion ravintoarvoja, sillä kuivaruoan syönti on meillä täysin olematonta. Fera ei ainakaan syö nappulan nappulaa, ja Mojitohan nyt taas syö ihan mitä tahansa. Kuivaruokana meillä kuitenkin on ollut mm. Totally Ferrettiä, rEVOLUTIONia sekä vaihtelevasti erilaisia, laadukkaita kissojen kuivaruokia, kuten Applawsia. 


Onneksi nykyään pennut ovat jo kasvattajilla totutettu raakaruokaan, ja tietääkseni kaikki viralliset kasvattajat näin tekevätkin. 

Fera ja Mojito syövät pääosin siipikarjan lihaa, kuten broileria ja kalkkunaa kuten fretin kuuluukin, sekä lisäksi erinäisiä pieneläimiä kuten tiput, hiiret, kanit ja viiriäiset. Tyttöjen ruokavalio ei kuitenkaan ole yhtä yksipuolinen miltä se asiaan tutustumattoman silmin saattaa kuulostaa. Esittelenkin tässä joitakin ruokia, joita fretit meillä syövät.

Barf raakaruokinta kana-ateria

MUSCH-BARF® Kana-ateria 
Sisältää broilerinlihaa, -rustoa, -kivipiiraa, ja broilerin sydäntä sekä jäävuorisalaattia, kiinankaalia, kurkkua ja pellavansiemenöljyä.

Ruoan proteiiniarvo on fretille yksin liian alhainen (11,2%),  ja seasta löytyvien kasvisperäisten ainesosien vuoksi fretit saavat kana-ateriaa (tai kalkkkuna-ateriaa) joskus harvoin esimerkiksi jauhelihan seassa pieniä määriä.


Broilerin kaulat raakaruokinta ja barf

MUSCH-BARF® Broilerin kaulat
Kokonaisia broilerin kauloja fretit saavat meillä vaihtelevasti useita kertoja viikossa, noin 4-6kertaa per viikko. Lautasella on usein myös selkärankoja. Kaulat ovat molempien tyttöjen ehdoton lempiruoka.
Kaulat pitävät fretin hampaat ja ikenet kunnossa, ja pitävät hammaskiven poissa toisinkuin kuivaruoka. Lihaiset luut ovatkin paras tapa pitää fretin hampaista huolta.


Broilerin siivet raakaruokinta ja barf

MUSCH-BARF® Broilerin siivet
Kokonaiset broilerin siivet antavat freteille fretin hampaille ja kasvolihaksille työtä fretin repiessä lihoja irti luista ja lopuksi rouskutellessaan rustot ja luutkin. Siipien luut ovat kovempia kuin broilerin kaulat.

Siipiä fretit saavat keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Fera ei syö kokonaisia luita ollenkaan, vaan neidille joutuu pilkkomaan ohuimpia siipiluita. Mojito onneksi syö kokonaisia, suuriakin siipiluita.

Broilerin selkärangat raakaruokinta ja barf

MUSCH-BARF®  Broilerin selkärangat
Broilerin selkärankoja Mojito ja Fera saavat noin 4-6 kertaa viikossa, yleensä broilein kaulojen kanssa samalla lautasella. Joskus kauloja ja rankoja annetaan erikseenkin.

Broilerin selkärangat ovat sopivan luista ja rustoista pureskeltavaa fretille, joissa on kokemuksen mukaan ollut usein enemmän rasvaa kuin mitä pakkausselosteessa sanotaan.

Broilerin sydän raakaruokinta ja barf


MUSCH-BARF® Broilerin sydän
Broilerin sydämet ovat erinomaisia tauriinin lähteitä fretille, ja tästä syystä niitä kannattaakin fretille antaa vaikkei niitä raakaruokkisikaan kokoaikaisesti.

Frettini saavat Broilerin sydämiä kerran viikossa muutaman per nassu. 3-4 sydäntä on  riittävä määrä fretille viikossa, mutta hieman suuremmastakaan määrästä ei ole mitään haittaa.



Broilerin kivipiira raakaruokinta ja barf

MUSCH-BARF® Broilerin kivipiira
Broilerin kivipiiroja, eli broilerin lihasmahoja frettini saavat sydämien kaltoin kerran viikossa noin 3 kappaletta, vähemmän jos viikon ruokalistalla on valmista sisäelinseosta. 

Kivipiirat ovat erittäin ravinteikkata ja ovat jossakin muodossa osa täysipainoista fretin raakaruokintaa. 


Broilerin sisäelinseos raakaruokinta ja barf

MUSCH-BARF® Broilerin sisäelinseos
Sisältää broilerin sydäntä, kivipiiraa ja maksaa yhdessä mössössä.

Fretit saavat sisäelinseosta vaihtelevasti riippuen siitä, kuuluuko viikon ruokalistaan kokonaisia elimiä vai seosta. Jompaakumpaa saavat kerran viikossa. Joka toinen viikko meillä on tarjolla seosta ja joka toinen kokonaisia elimiä.



Broilerin jauheliha raakaruokinta ja barfKalkkunan jauhelija raakaruokinta ja barf

Broilerin jauheliha sisältää broilerin lihaa, rustoa ja luuta. Kalkkunan jauheliha sisältää pelkkää kalkkunanlihaa.

Frettini saavat satunnaisesti sekä broilerin että kalkkunan jauhelihaa mössöruokien osana tai pelkästään. Jauhelihaa tytöt saavat arviolta pari kertaa viikossa.

Kalkkunan jauheliha on meillä aina luutonta, ja suosittelen muitakin fretinomistajia antamaan kalkkunan jauhelihan vain luuttomana, sillä pienet luunsirut saattavat juuttua fretin kurkkuun, tai aiheuttaa pureskelemattomana vahinkoa fretin sisällä. Fretti osaa pureskella kokonaiset luut itse sopivan pieniksi, mutta se ei osaa odottaa jauhelihamössön sisältävän teräviä luunsirpaleita. Tästä syystä luita ei myöskään tulisi freteille pilkkoa muutakuin erityisellä varovaisuudella.

Tämän lisäksi frettieni ruokavalioon kuuluu myös muunmuassa hanhen jauheliha sekä kalkkunan siivet, joista erottelen lihan ja nahat luista freteille. Kalkkunan luut ovat freteille aivan liian suuria, paksuja ja kovia eikä fretit saa syötyä niitä kunnolla. Kalkkunan luista yleensä pirstoutuu suuria ja teräviä luunsirpaleita jotka voivat koitua fretin kohtaloksi sen syödessä niitä.
Ruokavalioon kuuluvat myös satunnaisesti jotkin broilerin osat jauhettuina vaihtelun vuoksi.

Fretit saavat meillä säännöllisesti useita kertoja viikossa broilerin lihaista rasvaa, jota olen tähän asti tilannut Vauhti-Raksusta, sillä sen saatavuus yleisesti on todella huono. Vaihtoehtoisesti freteille voi antaa esimerkiksi lohiöljyä tai lampaanrasvaa, mutta vain pienemmissä määrissä, jos muuta rasvaa ei ole saatavilla. Myös tipuja ja hiiriä (kuten kaikkia yllä lueteltuja ruokia) saa tilattua kotiin Vauhti-Raksusta. Pieniä saaliseläimiä saa kuitenkin myös useimmista eläinkaupoista yksittäisinäkin. Frettieni ruokavalioon kuuluvat myös saatavuudesta riippuen kanit, marsut, hamsterit, viiriäiset ja rotat. Näitä meillä ei kuitenkaan kaikkia ole kokoaikaa saatavilla, mutta tähän mennessä joka kuukausi on jotakin. Rottia ja hiiriähän on saatavilla koko ajan, mutta kaneja, marsuja, hamstereita ja viiriäisiä voi joutua hieman metsästämäänkin. Näitäkään ei tosin kovin vaikeaa ole saada, kun vain jaksaa hieman penkoa internetin syövereitä. 

fretin ruokinta raakatuokinta ja barf fretti

fretin ruokinta raakatuokinta ja barf fretti
Fretti on petoeläin sekä lihansyöjä ja sen näkee jo fretin purukalustostakin. Tuota purukalustoa ei ole tarkoitettu jäystämään kuivamuonaa.

Lopuksi vielä muutama sananen frettien raakaruokinnasta, joka on ainoa oikea tapa ravita frettiä. Raakaruokinta on fretin luonnollinen ruokavalio, jota ei pelkällä kuivamuonalla voi korvata. Raakaruokinta edistää fretin terveyttä, turkin kuntoa ja fretin yleiskuntoa. Raakaruokitut fretit ovat yleisesti terveempiä kuin pelkällä kuivaruoalla elävät. Kuivaruokinnan pelkästään on myös todettu aiheuttavan/ edesauttavan freteillä insuliooman kehittymistä, eikä raakaruokitun fretin todennäköisyys sairastua insulioomaan ole yhtä suuri kuin kuivaruokitun. Raakaruoka tekee myös erittäin hyvää lisämunuaisongelmista kärsiville freteille, sekä niiden turkkien kunnon ylläpidolle. Kuitenkin raakaruoan ohella freteille voi antaa myös laadukasta kuivaruokaa, tai toisinpäin. Jos frettiä ruokitaan suurimmaksi osaksi kuivaruoalla olisi toivottavaa antaa fretille ainakin lihaisia luita useita kertoja viikossa jotta edes fretin hampaat pysyisivät kunnossa. Kuitenkin omasta mielestäni on väärin ruokkia frettiä pelkällä kuivaruoalla. Fretti on fysiologisesti todella lähellä villiä sukulaistaan, hilleriä, eikä frettiä ole jalostettu pärjäämään kuivamuonalla. Vaikka fretti onkin jalostettu lemmikkieläin, ei jalostus ole ehtinyt  vielä niin pitkälle että pelkkää kuivaruokaa syömällä fretti pysyisi terveenä ja hyvinvoivana. Luonnossakaan hillerit tuskin kaivavat kätköistään Totally Ferretin nappuloita?


Lisäravinteet:
Minulta kyseltiin FFF:ssä kovasti mitä lisäravinteita freteilleni annan kun neitien turkit olivat niin silkkiset, joten ajattelin lisätä tähän erikseen lisäravinne -osion. Fretit saavat meillä ruoan ohella säännöllisesti lisäravinteita, kuten valkosipulijauhetta ja merilevää lisäämään fretin vastustuskykyä, maitohappobakteerivalmistetta tasapainottamaan vatsan ja suoliston toimintaa, kylmäpuristettua pellavaöljyä sekä satunnaisemmin, kerran viikossa hitusen lohiöljyä. Murskaan myös jokaviikkoiseen lisäravinnemössöön mukaan yhden nokkos-kalkkitabletin per nassu. Näiden lisäksi tytöt saavat molemmat kerran viikossa oman kananmunankeltuaisensa sekä murskattuja kananmunankuoria, jotka ovat erittäin hyvä kalsiumin ja fosfaattien lähde. Säännöllisiin lisäravinteisiin kuuluvat myös enemmänkin herkkuna annettava Nutriplus Cat -vitamiinigeeli sekä Tubi frett -lohitahna.
Suosittelen kaikkia myös erittäin lämpimästi antamaan freteilleen viiriäisen munia kuorineen, joissa on erittäin korkeat proteiini- ja rasvapitoisuudet. Yhdestä viiriäisen munasta noin 35% on proteiinia ja noin 60% rasvaa. Siihen ei paljoa jää sijaa muille ravinteille, mutta kuten arvata saattaa, sisältävät kuoret kalsiumia. Vaikka viiriäisen munat ovat pieniä ja kalliita, mielestäni on kannattavaa investoida lemmikkinsä ruokavalioon kunnolla.

Muina herkkuina fretit saavat meillä mm. kuivattuja kanankauloja ja sydämiä, sekä muita kuivattuja broilerin osia, kuivattuja kuoreita ja muikkuja sekä kuivattuja jäniksenkorvia- Ykkösherkkuna meillä ovat kuivaherkuista Musti & Mirristä saatavat Planet Pet Chicken Chuncs ja Planet Pet Duck Strips, jotka ovat 100% (kanan tai ankan) lihaa ja sisältävät yli 50% proteiinia. Planet Petin herkut eivät ole kovaksi asti kuivattuja vaan ovat mukavan pehmeitä. Fretit tykkäävät kovasti.


Syödessään raakaruokaa fretti käyttää ruoan silppuamiseen täysin eri lihaksia niin suussa kuin kasvolihaksistakin kuin kuivaruokaa syödessä ja joutuu näkemään vaivaa ruokansa eteen. Jo pelkkä erilaisten ruokien ja luisten lihojen syöminen on raakaruokitulle fretille hyvää virikettä ja aktiviteettia ja fretti nauttii syömisestä sekä ruoan silppuamisesta ja repimisestä täysin eri tavoin kuin kuivaruokaa syövä fretti, ummistaen samalla silmänsä silkasta lihan repimisen nautinnosta. On täysin erilaista katsella raakaruokaa syövää frettiä kuin kuivaruokaa syövää.


fretin ruokinta raakatuokinta ja barf fretti

fretin ruokinta raakatuokinta ja barf fretti

Hyviä ruokintahetkiä kaikille! 



17. syyskuuta 2012

Sekasortoa ja asiaa ulkoilusta

Sainpas kaivettua koulukiireiden, näätäkiireiden ja yleiskiireiden lomasta hieman aikaa bloginkin kirjoittelulle. Tälläkin hetkellä minun kannattaisi kirjoittaa äidinkielen esseetä huomiseksi mutta menköön tämä sen edelle. En ole ollut tietokoneen äärellä lähestulkoon ollenkaan edellisen postauksen jälkeen, vaan jos minua on näkynyt internetin erilaisilla keskustelupalstoilla, on se tapahtunut niin ihanan nykypuhelimeni välityksellä. Onneksi nykyisin puhelimilla pääsee nettiin, ja sen käyttäminenkin on ihan siedettävää verrattuna niihin ensimmäisiin puhelimiin joilla nettiä pääsi käyttämään. Sitten asiaan, blogin pääaiheeseen eli fretteihin ja niiden elämään.






Frettirintamalla on asiat kohtalaisen hyvin. Fera ei enää pahoinpitele pienempäänsä yhtä rajusti kuin ennen. Oikeastaan asian suhteen ollaan edistytty aika hyvinkin, on ollut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Viime päivinä ollaan taas oltu pienoisessa alamäessä. Tuo tyttöjen välinen tappeleminen on muuttunut enemminkin leikkimieliseksi painimiseksi, enää ei kuulu hirveää rääkymistä sohvien alta, tytöt eivät ole 24/7 kiinni toisissaan ja osaavatkin siis nykyään hereillä ollessaan keskittyä myös muihin asioihin kuin toisiinsa. Välillä ovat molemmat eri puolilla kämppää leikkimässä ja touhuilemassa omiaan, syömässä tai jopa nukkumassa eri aikaan. Silti asuntomme on edelleen rajattu kahtia. Tyttöjä ei voi edelleenkään jättää keskenään valvomatta, joten öisin niitä on pidettävä erillään. Olen aidannut pienemmän puolen asunnosta Playpenillä Mojitolle, ja loput on sitten Feran käytettävissä nukkuessani tai meidän molempien poissaollessa. Onneksi kuitenkin minun ollessani koulussa kundikaverini on yleensä kotona (ellei nuku) ja tyttöjen erillään pito rajautuu lähinnä yöaikaan. Tälläkin hetkellä ne oikeastaan vetävät molemmat sikeitä tyytyväisenä Mojiton alueella. Laitan tyttöjä välillä Mojiton alueelle yhdessä, vaikkei tässä nyt enää missään tutustuttamisvaiheessa ollakaan, frettien ja usein myös muiden eläimien tutustuttaminen luonnistuu parhaiten puolueettomalla maalla. Tässä tapauksessahan alue ei täysin puolueetonta ole, sillä sehän on Mojiton aluetta, mutta on parempi totutella frettejä nättiin yhteiseloon mieluummiin tulokkaan alueella kun kodissa jo valmiina olleen, tulokasta kurmuuttavan fretin alueella.

Niin, jos meillä on näin hyvin mennyt, miksi minun täytyy edelleen pitää frettejä öisin erillään? Tähän löytyy erittäin yksinkertainen syy, joka on (ehkä hieman liioitellusti) demonifrettini Fera. Tiesittekös muuten, että Fera tarkoittaa latinankielellä petoa. Tyttö on nimensä mukainen. Jos olisin nimen merkityksen tiennyt, olisin nimennyt neidin Enkeliksi... ;D

Useimmiten tytöt siis leikkivät ja painivat ihan siedettävästi, mutta välillä ihanan ja rauhallisen, hellien putputuksien ja ilon vaimeiden mutta innokkaiden äänien täyttämän hiljaisuuden rikkoo äkillisen kivun huuto pienen albiinolapsemme suusta. Fera saa aina välillä, joko liikaa innostuttuaan tai Mojitoon ärsyynnyttyään jotakin ihmeen hepuleita jolloin se kurittaa pienokaista taas aivan tosiaan, käy kurkkuun kiinni ja riuhtoo menemään. Tuo ei enää ole leikkiä, kun pienempi huutaa ja uikuttaa isomman kynsissä ja hampaissa, jolloin tytöt on erotettava ja Fera lähtee usein jäähylle rauhoittumaan. Onneksi olemme kuitenkin koko ajan matkalla parempaan päin, ja voin vaikka pistää pääni pantiksi siitä, että tytöt tulevat olemaan vielä ylimpiä ystävyksiä. Toivottavasti ne vain ovat sitä Finnish Ferret Festivaliin mennessä, joka on jo ensi kuussa. Olisi ikävää pitää tyttöjä samassa Playpenissä niin, ettei Mojito-rukka saisi Feran ärsyyntyessä edes mennä nukkumaan rauhassa. Uskon kuitenkin tyttöjen siihen mennessä leikkivän nätimmin, onhan meillä nytkin mennyt jo paljon paremmin kuin ensimmäisen viikon aikana. Tytöt nukkuvat edelleen Mojiton alueella molemmat erittäin tyytyväisenä, ja Mojito lipoo kielellään huuliaan unissaan, välillä heilutellen tassujaan samaan aikaan ilmassa. On se kyllä aivan uskomattoman suloinen näky.



Niin, ja jos ette tiedä nykyisistä frettiemme tilakäytännöistä, niin edellisen postauksen kirjoituksista poiketen asuntomme on siis jaettu kahteen osaan Playpenillä. Hankalanmuotoisen asuntomme vuoksi alueet tosin ovat todella eri kokoiset; pienempi alue on kooltaan noin 6m2, kun taas isompi alue, joka on Feralla öisin ja meidän molempien poissaollessamme käytössä taas kattaa käytännössä koko lopun asunnon vessaa lukuunottamatta. Asunto on siis kokoluokkaa 38m2, jonka lisäksi suuri, noin 6neliöinen parveke, on siedettävän lämpöisinä päivinä myöskin Feralle käytössään. Ja Mojito-raukka joutuu viettämään aikansa öisin pienemmässä tilassa. Itselleni tulee tästä hieman huono omatunto, mutta se on Mojiton kannalta parempi, sillä jos tytöt ovat keskenään valvomatta ja Fera sattuu kilahtamaan, ei Mojitolla ole mitään paikkaa jonne päästä isompaansa karkuun. On vain paikkoja, jonne Fera pääsee muttei Mojito. Kuitenkin tytöt ovat aina hereilläollessamme koko päivän aamusta iltaan (satunnaisia poissaoloaikoja lukuunottamatta, jolloin kotona ei ole ketään ihmistä valvomassa). Onneksi ne osaavat olla pienemmässäkin tilassa, kuten aidan pienemmällä puolellakin nätisti nykyään. Tytöt eivät siis enää ole öisin toinen keittiössä ja toinen vessassa, tuo järjestely oli käytössä vain pari ensimmäistä yötä Mojiton saavuttua ennenkuin saimme rajattua asunnon kahtia. Onneksi kohta Playpenin voi jättää pois ja tytöt viettävät loppuelämänsä keskenään samassa tilassa.  Oikeastaan Playpenillä rajataan sänkymme tyttöjen pentuajaksi. Kun tytöt ovat hieman vanhempia ja täysin puruvarmoja, niin ovat molemmat kaikin mokomin enemmän kuin tervetulleita viereeni nukkumaan sänkyyni, joka onkin varmaan paras tunne jonka fretinomistaja voi mielestäni saada. Siis se tunne, kun pikkuinen on oppinut luottamaan sinuun niin paljon, ja kiintynyt sinuun täysin nukkuakseen vieressäsi öisin. Siitä lisää ehkä sitten kun se joskus on tytsyjen kanssa ajankohtaista. 

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, frettien tutustuttamiseen ja totuttelemiseen sopii parhaiten täysin puolueeton maaperä, kuten vaikkapa raikas ulkoilma ja ei-kenellekään kuuluva jokamiehen metsä, polku, ruohokenttä tai ihan mikä vain. Ulkona ollaan täysin puolueettomalla maaperällä jota kumpikaan näistä karvakuonoista ei omista. Ulkona ollessa hyvä asia on myös se, että ulkona on niin paljon kiintopisteitä, joihin fretit kiinnittävät huomionsa eivätkä siis näin ollen välitä toisistaan ollenkaan. Näitä ovat jokainen uusi asia, kasvi, rakennus, oudot hajut, ja oikeastaan aika pitkälti kaikki mitä pihamaalta nyt sattuu löytymäänkään. Freteillä on niin kiire ja into päällä päästä tutkiskelemaan paikkoja lähestulkoon pakonomaisesti eikä niitä kiinnosta toverinsa samalla tavoin kuin oman kodin seinien sisäpuolella. Näin tytöt ainakin toimivat kun olemme yhdessä ulkoilemassa. Tosin Mojito hieman matkii Feraa; kun Fera juoksee, sekin juoksee, kun Fera kävelee, Mojitokin hipsuttelee hiljaa kunnes Mojito alkaa Feran tahattomasti näyttäessä esimerkkiä loikkimaan ruohikon seassa. Onkin aika mahtavan näköistä kun nuo menevät ulkona välillä iha peräkanaa, Fera edessä ja Mojito hieman jäljessä. Toki Feran ja Mojiton ulkoiluttamisessa on omat hankaluutensa, sillä niillä on ulkoilun suhteen vielä täysin erilaiset odotukset sekä tarpeet ja tottumukset. Fera haluaa aina juosta vauhdikkaan, pitkän lenkin paljoa hidastelematta lukuunottamatta satunnaisia pysähdyksiä. Mojito taas taapertaa hieman kömpelösti ja hitaasti perässä lukuunottamatta satunnaisia spurtteja. Mojitohan tosin on vasta totuttelemassa ulkoilemiseen, eikä siltä näin ollen voi edes odottaa Feran tahdissa pysymistä. Onneksi minun ei tarvitse ulkoiluttaa tyttöjä kerrallaan yksin, vaan kundikaverini auttaa, ja taluttaa toista. Yleensä minulla on se perässä laahaava Mojito ja Teemulla jo hieman vauhdikkaampaan, sanotaanko koiramaisempaan lenkkeilyyn tottunut Fera. Tosin Ferankin vauhti lenkkeillessä on hieman hidastunut ja muuttunut epärationaalisemmaksi kuin Mojito on ollut mukana. Välillä Fera pysähtelee eikä tahdo lähteä liikkeelle, pistää vastaan ja mutkittelee mitä kummallisimpia reittejä. Yksin Feran kanssa ollessa lenkillä se ei tätä tee, mutta ymmärtäähän sen, että tuollainen matkaa hidastava ja ehkäpä jopa hieman ulkoilukokemusta pilaava vauveli saattaa välillä ärsyttää jo kunnon ulkoiluun tottuneelle fretille. Nyt kaikki se uusi ja hauska ei ole enää yksin Feran, vaan se pitää jakaa Mojiton kanssa. Fera ei aina enää yksin saa päättää reittiä, vaan Mojitokin saattaa osallistua päätökseen. Lisäksi Feran ollessa vauhdissa täytyy välillä pysähdellä osottamaan Mojitoa, ja sitten kun Fera haluaisi haistella jotakin onkin tuo pikkuinen vetämässä toiseen suuntaan hirmuista vauhtia.



Odotankin jo innolla että tytöt oppivat ulkoilemaan yhdessä (jos edes oppivat), ja voin ulkoiluttaa molempia yksinkin. Kokeilin nimittäin tätä, kun kämppikseni oli käymässä kaupassa ja me kävelimme Siwan piskuista pihamaata edestakaisin tyttöjen kanssa. Eihän siitä mitään tullut, molemmat vetivät eri suuntiin, ja hihnat menivät solmuun. Siihen hässäkkään vielä päälle sekin, että yhtäkkisesti kaupan oven edustalle olikin kerääntynyt lähes kymmenhenkinen ihmisjoukko, illalla juuri ennen sulkemisaikaa varmaan koko Stadin pienimmän Siwan pihamaalle. Ja kaikki kyselivät ja halusivat silitellä ja ihmettelivät ja halusivat tutustuttaa koiriansa fretteihin. Onneksi muutamien lapsien siliteltyä tyttöjä ihana poikaystäväni tuli ulos kaupasta ja pelastamaan meidät tuon ihmisjoukon keskeltä. Taisivat hieman pettyä kun lähdettiin ehkä hieman äkkiseltään, mutta siinä tilanteessa oli ehkä hieman liian vähän tilaa. Kyseisen kaupan pihamaa kun ei kahta metriä leveämpi ole.


Kaikeksi onneksi Feralle sopivat Doussin vanhat H-malliset valjaat kuin nakutettu, eikä minun tarvinnut neitokaiselle vielä ostaa uusia valjaita. Mojito sai Feran vanhat, punaiset "vauvavaljaat," joiksi niitä kutsun. Ostan niin nykyisille kuin tulevillekin freteille niiden lähennellessä täysikasvuisen kokoaan, jokaiselle omat H-valjaat, ja pidän nuo punaiset uusien tulokkaiden valjaina. Ne kun ovat niin täydelliset pienellekin pennulle, ja sopivat fretille kuitenkin koko pentuajan. Pienelle fretinpennullehan voi olla todella vaikeaa löytää sopivia valjaita, joista se ei pääse livahtamaan ulos ja jotka ovat tarpeeksi tukevat ja pitävät fretin päällä, sillä koon pitää olla todella pieni. Tästä syystä nuo valjaat ovat kuin unelma. Ostin ne Faunattaresta 20 eurolla, ja nuo ovat siis kaikkein pienintä kokoa. Ainakin noiden pienintä kokoa edustavien valjaiden paketissa oli fretin kuva, ja ne tuntuvatkin olevan kuin freteille suunnatut. Myös muista eläinkaupoista löytyy samantyylisiä, paitamallisia valjaita rottavaljaiden nimikkeellä. Ainakin Musti & Mirrin verkkokaupassa näitä on joskus ollut, vaikken tosin itse liikkeestä sellaisia löytänyt. Kaneille ja marsuille tarkoitetut paitamalliset valjaat ovat yleensä aivan liian suuria suurimmalle osalle freteistä eikä ne ole tarpeeksi pitäviä, sillä fretit ovat hyviä karkaamaan valjaista!









Tarkoituksena olisi yrittää syyskuun aikana saada normaalien postauksien lisäksi vielä tehtyä Doussi-pojullemmekin oma esittelysivunsa, sekä toivon mukaan myös yksi asiapostaus, jonka aihetta en ole vielä tarkkaan päättänyt, sillä minulla on niin paljon kirjoitettavaa ja sanottavaa fretteihin liittyen.